15. tammikuuta 2012

The end is not near, it's here


Nyt oonkin jo kotona Suomessa ja tulin vihdoinkin laittamaan päätöstekstiä kehiin. Mun loppuaika Ausseis meni tosi kiireiseks ja en ehtinyt enää päivittää. Ennen lähdön kirpaisevaa päivää lähettiin käymään Josien ja Vikin kans viel Sydneyssä, pidin läksärit, hyvästelin ihmisiä, panikoin. Nyt oon ollu Suomes parisen kuukautta ja pää on vieläkin sekaisin. Lähtö Ausseista oli yks vaikeimmista asioista joita oon elämässäni tehny ja tuntu siltä kun sydän ois särkynyt. Sillon päässä soi vaan Coldplayn The Scientist 'nobody said it was easy, no one never said it would be this hard.'

Mä mietin aina paljon millasta kotiintulo on. Canberran kentältä lähtemisen fiilistä en voi ees kuvailla, sydämen särkyminen on varmaan se kaikista oikein. Voitteko kuvitella sen tunteen kun seisot rullaportailla, jotka vie sut pois siitä elämästä, jonka oot itse luonut ja käännyt katsomaan viimeisen kerran niin rakkaiksi tulleita ihmisiä itkemässä sun lähtöö? Tai kun näät kaupungin, josta sulle vuoden aikana on tullut koti, ja muistat kun 10 kuukautta sitten aivan samalla tavalla katsoit sitä ennennäkemätöntä maisemaa parhaan Murielin kanssa, niin tietämättömänä täynnä odotusta ja intoa?

Lentoemännät kysyi minne oot lähdös, kun itkin niin paljon ja sanoin, et 'home'. Ei tainnut olla niille eka kerta kun vaihtari on lähdös. Lentomatka oli kuin uni ja kun kahden päivän päästä olin Suomes, tuntu vähän aikaa kuin oisin ollut ulkomaalainen omassa maassani. Kotiovelta päästyäni kävelin talon läpi, söin makaroonilaatikkoa, soitin maailman ihaninta ja kamala vireisintä pianoa ja siinä oli se kauan mietitty kotiintulohetki. Kaikki jännitti hirveesti mun tuloo ja mä kaikkien jälleennäkemistä. Ihmiset kyselee koko ajan miltä tuntuu olla kotona enkä osaa muuta vastata kun outoo.

En ois ikinä uskonut, et kotiin takaisin tulo ja sopeutuminen on vaikeempaa kun vuosi sitten lähteminen. Ihanaa tietysti olla kaikkien läheisten ympäröimänä ja kotona, mut sit mussa on se toinen puoli, joka haluaa koko ajan takaisin ja ikävöi niin paljon.

Viime vuosi avas mun silmiä monessa asiassa ja muutti mua. Viime vuosi oli asia, jonka oli niin tarkoitus tapahtua mun elämässä, vaihtarivuosi oli mulle henkilökohtaisesti tosi tärkee juttu. Oli ihanaa ja vaikeeta, vapautta ja rajoituksia, yltiöpäisiä onnen hetkiä, jolloin tuntu et mussa on onnee niin paljon et se pursuaa korvista ulos, ja hetkiä jolloin ois voinu kirota koko maailman. Aina välil iski se tunne josta tiesi, et tää on sitä  kuuluisaa hetkes elämistä. Yhtä kaikki, nää kokemukset teki musta vahvemman. Opin itsestäni ja muista. Musta tuli oikeesti suvaitsevaisempi ja itsevarmempi, myös itsenäisempi. Ja arvokkain asia jonka sain, oli mahtavat ystävät, jollaisia löytyy niin äärimmäisen harvoin mistään! En ois ikinä uskonut tapaavani sellasia ihmisiä, joiden kanssa ei väliin tule kieli, kulttuuri tai edes 15 000 kilometrin välimatka. Sitä mä ainakin kutsun tosiystävyydeksi. Vaihtarivuosi on vaikuttanut mun koko loppuelämään ja tuun aina muisteleen sitä järjettömällä lämmöllä ja kaipauksella.

Vaihtarivuosi ei tukahduttanut mun haluu nähdä ja kokee kaikkee mahdollista tässä maailmassa, päinvastoin. Mietin jo nyt, minne lähtis seuraavaksi ja mitä tekisi. Oon onnellinen siitä, et uskalsin tarttuu tähän tilaisuuteen ja lähtee. Oon myös onnellinen et oon jo nähnyt tosi monia asioita pieneen ikääni nähden. Sitä pitää aina ajatella kun tuntuu et elämä valuu hukkaan tässä pikkukylässä, koska ei se nyt niinkään voi olla. Ihanaa oli myös huomata millasia ihmisiä mulla oli Suomes tukena joka ikinen hetki, jonka pää ylösalaisin vietin. Ihmiset, suosittelen oikeesti jokaiseen tilaisuuteen ja hetkeen tarrautumista, vaik se unelma ei oliskaan vuosi ulkomailla. Jos tarjoutuu tilaisuus joka voi mullistaa teidän päivän - tai vaikka elämän, niin syöksykää siihen!

Tähän päättyy nyt tämän vaihtarin tarinat Australiasta - tässä blogissa. Jatkan bloggailua toisessa osoitteessa ja blogi tulee edelleen vahvasti puoltamaan Australiaa, tulihan siitä mulle kuin toinen koti, jossa elettiin mun elämäni monet kasvunhetket ja ajat, jotka nyt kuuluu mun elämän rakkaimpiin muistoihin. Sinne voin sit purkaa ajatuksia sillon kun kaikkia alkaa uber paljon kyrsii mun aina pallon toiselle puolelle kääntyvät jutut, heh. Nyt suuri kiitos kuuluu kaikille lukijoille ja tukijoille, kommentit on aina ollu niin supereita ja kannustavii, iso kiitos ja hali! Toivon teille kaikille tuntemattomille ihanaa jatkoa, ja tuleville vaihtareille aivan mahtavaa ja ikimuistoista vaihtovuotta, jättäkää omat merkkinne siihen upeaan maahan ja pitäkää Suomen lippu korkeella!

xoxo



And it all ended where it started from.