exploring melbourne

Nytten siihen tokaan lomaviikoon. Friday 7th October junailin Melbourneen med Josie, Viktoria ja Mara. Mina ja Josie yovyttiin Josien siskojen luona josta paastiin katevasti joka paiva keskustaan metrolla, ja Viki ja Mara yopyi Vikin isan luksuskampassa, mut yokylailtiin toistemme luona pitkin viikkoo. Viikko vierahti shoppaillessa (kaikki hehkuttaa miten hieno shoppailu kaupunki Melbourne on, mut ei se musta niin kummonen oo, kallis kyllakin.), hyvissa ruokapaikoissa ja kahviloissa, rannoilla ja puistoissa. Tajusin taas, et mun pitaa saada asuu meren aarella, sillon tuntuu et en oo loukussa ja maailma on avoin mulle ja voin lahtee millon huvittaa. Saa oli alkuviikosta tosi tuulinen mut loppuu kohden lahenneltiin 30 astetta. Ette valitettavasti naa koko reissuu taydellisyydessaan, mulla loppu kameran akku monissa ihanissa paikoissa ja hetkissa mut ei voi mitaan. Osa kuvista taas sitten oli, no... blaah. Valilla saatiin Vikin sisko Harriet myos menoon mukaan mika oli tosi hauskaa :-D Yllari pyllari reissusta riittas kirjottamista, mut iskan luonteen omaavana kaikki tai ei mitaan aseenteella mennaan. Sen kuitenkin sanon, et kun yhdistetaan noin hienot tytot ja Melbourne, niin lopputulos ei voi olla floppi.

Tasta se alkaaa...

Sainpa myoskin kookospahkinan rikkomis kokemuksen. Hmm kenekahan hullun idea oli ostaa kookospahkinat, et sit kun ne on tyhjat niin tehaan drinksut niihin. Joo en tiia mitka romanttiset Hawaji kuvitelmat mulla oli mielessani, mut loppuen lopuks paadyttiin viskomaan niita kookoksia alas parvekkeelta. Siina tuli kayttoo "kuinka saisin rikki kookospahkinan" tunnarille. Eipa siina mittaan kun erittain hauskaa oli ja saatiin kookokset hajotettuu, mut ei niille sen jalkeen kyl mitaan kayttoo ollu kun olivat aika pahasti ruhjoittuneet.

...ja tahan se loppuu. 


Seuraavana perjantaina palattiin takas Canberraan ja todellisuuteen. Tai oikeestaan lauantai oli kaukana todellisuudesta kun nain Mikkoo! Tan vuoden jalkeen maailman pienuus ei kyl enaa ihmetyta mua. Miten todennaikoista on, et mun tuppukylan kaltaisesta pikkupaikasta paatyy joku tanne samaan aikaan ja samaan kaupungin osaan. Tosi utopistista. Sain aivan mahtavan yliopisto kokemuksen seka elamani ensimmaisen kenguru illallisen. Joooo siis luitte oikein, olo oli kuin jollain kannibaalilla. Ja kun kuitenkin joku kysyy nii olihan se sit ihan ok loppuenlopuks.
Yhessa asunnossa oli niin monta kansallisuutta ja mulla oli muutenki hankaluuksia aluks puhuu suomee kun ei oo ollu taal mitaan suomalaiskontakteja, niin loppu illasta paadyin kompromissiin eli puhumaan finglishia. Kaiken hulinan jalkeen ilta jatku sit Canberran yoelamaan, aa vitsit mika ilta!! Julkaisen nyt suosiolla vaan taman kannibaali kuvan.