7. tammikuuta 2011

So, I won't hesitate no more, no more, it cannot wait

Pitkälle on tultu siitä pisteestä, kun keväällä kävelin bussilta kotiin ja mietin miten kertoisin englanniksi vaihtarihaastattelussa itsestäni. Mä oon aina rakastanut matkustelua ja haaveillut ulkomailla asumisesta, mut vaihtariksi lähteminen ei aina oo ollut mulle itsestäänselvyys, vaan harkitsin lähtöä tosi pitkään ja hartaasti. Pyörittelin mielessäni kaikkee kauheeta, mitä voisi tapahtua ja välillä tuntui, että en uskalla. Kotiin jääminen ois kuitenkin ollut liian helppo päätös. Halusin lähteä niin kovasti vaihtoon, että olisin pettänyt itseni aivan täydellisesti, jos olisin jättänyt lähtemättä vaan sen takia, että pelottaa. Jo tähän mennessä on tullut ylitettyä itsensä monesti ja nyt tuntuu, että tän oikeempaa päätöstä en olis voinut tehdä, eikä tän innostuneempi vois olla. Oisin varmaan jossitellut ja harmitellut koko loppuelämäni, jos en ois tarttunut tähän tilaisuuteen.

Kohdemaana Australiakaan ei ollut heti päällimmäisenä mielessä. Ihastus Ausseja kohtaan syntyi pikkuhiljaa oikeestaan vasta siinä vaiheessa, kun aloin tosissani harkita vaihtoa. Mulle tuli tosi vahva tunne siitä, että tää on nyt se mun juttu. Enkä hetkeäkään oo katunut valintaani. Nähtäväksi jää, syveneekö ihastus rakkaudeksi. ;-) 

Vielä ennen jouluakin ajatus lähtemisestä tuntui kaukaiselta. Yllättävän nopeesti aika kuitenkin on mennyt. Edelleenkin on vaikea uskoa, että kohta hyppään koneeseen ja lennän pallon toiselle (paremmalle?!) puolelle. Mutta silti ajatus kaiken rakkaan hyvästelystä tuntuu niin haikeelta.




                        
Kesällä interraililla vaihto-oppilasvuosi tuntui olevan vain kaukainen haave.

6 kommenttia:

tuike kirjoitti...

Yrittää hän taas täällä kommentoida. Eipä ole aikaisemmin onnistunut... Sanavahvistus on seko.

Haaveeita pitää olla ja niitä pitää toteuttaa, jos vaan on tilaisuus. Olen vielä enemmän onnellinen kuin jännittynyt puolestasi. jännitykset ja varmaan pelotkin tulee meille kotiin jääville aikanaan, mutta nyt ei murehdita niitä!


Vink vaan: blogiasi on mainostettu...

katariina kirjoitti...

tuike:

Hö, mikähän siinä on. Ja samaa mieltä, haaveet on tehty toteutettvaks. Ei surra nyt, kaikki sitte aikanaan :-)

Anonyymi kirjoitti...

Moi Kata!
Oikein hyvää matkaa sinne maapallon alalaidalle ja innostavaa vaihtarivuotta! Unelmat, usko itseensä ja kanssaihmisten kunnioitus kannataa ottaa matkaan mukaan. Hankaluudet käsitellään sitten sitä mukaa kun vastaan tulevat. Niitä ei kannata etukäteen murehtia, tekee vaan kaksinkertaisen työn ;-)Elämällä on taipumus järjestää.
Iso hali Kirpulta Roihikasta.

katariina kirjoitti...

Kirppu:

Voi kiitti paljon! Hih, pitää jättää tilaa matkalaukkuun noille kolmelle jutulle :-) Ja ihan totta, etukäteen ei kannata murehtii. Iso halaus täältä kans!

Anonyymi kirjoitti...

Niin. Sitä vaan, että olitkos koulussa tänään??

katariina kirjoitti...

Anonyymi:

Öö, olin joo ? :-D