10. syyskuuta 2011

Canberra tour

Taa viikko taal down underissa on ollu poikkeuksellisen raskas, raskain viikko koko taalla olon aikana. Mutta tallasta elama on, ei auta muu kuin puskee eteenpain. Onneks oon sisukas suomalainen.

Viime viime viikonloppuna olin luistelemas isantaperheen ja niiden kirkko perheryhman kans. Tunsin itteni oikein jaaprinsessaks kun liitelin siel aussien joukossa. On taa janna maa: eka otin aurinkoo ja sen jalkeen menin luistelemaan. Tormasin luistelemas mun koulukaveriin Hannahiin joka tuli viel illal yllatysvierailulle yhen Nathanin kans. Miks yllatysvierailut on nykyaan kuollu oikeesti hei? Yllatysvierailut kunniaan!

Viime lauantaina ihanat Anja ja Christine (sanokaa jos nimet tarvii selvennysta, en aina muista kenesta oon aiemmin selittany ja tuntuu et no kaikkihan tan tyypin nyt tietaa) oli suunnitellu mulle Canberra kierroksen kun en ollu viel nahny monia must-see paikkoja taal. Aamul oli aikainen startti ja lahettiin ajamaan kohti kukkulaa josta nakee koko Canberran. Taal saa ajaa itekseen 17 vuotiaana joten ajeltiin siis keskenamme. Anja ja Christine oli nolona kun riehuin ton lippuni kans, mut lopulta saavutin suuren suosion japsi turistien keskuudessa.


Seuraava kohde oli vanha ja uusi parlamenttitalo. Kaveltiin sinne sun tanne ympariinsa ja oli niin kuuma kevatpaiva. Eika ollu ees virallisesti kevat! Melkein paahduin kuoliaaks farkkulegginseissa. Sisalle mentaessa oli kaikki turvatarkastukset sun muut. Paatin olla ihan hiljaa kun tuli koko ajan kaikkia pommivitseja mieleen... Keskityttiin olennaiseen parlamenttitalolla eli tietenkin loytamaan Julia Gillard mut ei sit onnistuttu. Se siis ihan oikeesti oli siel, miettikaa et oon ollu samas rakennukses samaan aikaan Julia Gillardin kanssa, ehka jopa hengittanyt samaa ilmaa sen kanssa. Aattelin et ois voinu vetaa "oon vaihto-oppilas Suomesta, oisko mitaan mahdollisuutta tavata Julia Gillard" kortin mut en sitte. Oisko pitany? 


Paivan kohokohta eli lounas nautittiin Australian kansallismuseossa. No oli se museokin tosi jees, siel oli asiaa laidasta laitaan mut ite loysin aboriginaali osion kiinnostavimpana. Harmi vaan et se oli viimesena ku siina vaiheessa jalat veteli viimesiaan.  


Ihmeen paljo pelkastaan noihin suttaantu aikaa ja sit kun aurinko viel paisto ihanasti, mentiin civicin jarven rannalle nauttiin lammosta ja jaateloista. Lopuks ajettiin Christinen luo ja syotiin sen aidin synttarikakku. Sanoisin etta paiva oli hyvin nautinnollinen.


Miks mun pitaa taalta lahtee? Too much to do, too much to see, too much to experience.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, sisukas suuri suomalainen!
Hienoa isosta päivityksestäsi.
Todella hienoja kuvia.

Sun päivitys anto ihan kun mulle voimaa. Ihmeellisiä ovat hetket, tunteet ja tilanteet.

R

Anonyymi kirjoitti...

Heippa! Historiaa ja nykypäivää, virallista elämää ja yksityistä, inhimillistä - kaikkea löytyi viestistäsi. Voimaa ja hyviä, turvallisia hetkiä sinne kauas toivottelee RA

Anonyymi kirjoitti...

MOI! :)) sul on ihaana blogi ja sul näyttää olevan iha sika hauskaa :D mil järjestöl sä tulit? oon haavaillu australia vaihtari- vuodest jo tosi pitkään! millä lukion luokalla olisit suomessa nyt? oon nyt lukion ekalla ja tokalla haluaisin lähtee :D millo siis on hyvä aika ilmoittautuu?

Mitä sä ajattelet tost ku suomes sun pitää sit vaihtaa luokkaa? mua askaruttaa se eniten vaihtari vuodes siks kiinnostaa muiden mielipide :)))
toivottavasti vastaat, ja sori jos kysymykset ärsyttää :D -johanna

katariina kirjoitti...

R:

KIITOS. Vau, kiva kuulla et voin antaa nail jopa voimaa jollekkin muulle! :-)
On ne ihmeellisia.

RA:

Kiitos! Hyva etta tekstit on monipuolisia, vaikka en niin paljoo ajattele, kunhan kirjotan! :-)

johanna:

Oi kiitti :-) Joo kaikenlaisia hetkia on tahan vuoteen kylla kieltamatta mahtunu, ihanaa on ollu.
Ehdottomasti suosittelen toteuttamaan ton unelman jos siihen on mahdollisuus! Lahin kakkosen tammikuussa eli nyt ois abivuosi menossa. Kannattaa ilmottautuu heti kun paatat lahtee niin paaset varmasti Ausseihin ja saat aikaa valmistautuu!
Luokan vaihtaminen ei enaa oikeestaan mietityta, eika silleen hirveesti alussakaan, halusin tata niin paljon. Oon ehdottomasti sita mielta etta kannattaa kulkee omaa tietansa ja toteuttaa unelmansa! Ja sit ku tuut vuotta nuorempien kans niin tutustut niihin ja kayt lukion loppuun rikkaan muiston kans. Jotenki kun taalla on ollu niin toi luokan vaihtminen tuntuu niin pienelta asialta verrattuna kaikkeen taalla kokemaan. Ja todelliset ystavat omalla vuosiluokalla ei jata vaikka sa oisitki vuoden "jaljessa"!
Eika arsyta kysymykset kun painvastoin mielellani vastailen ;-) Onnee kaikkeen!