Nyt pitaa ihan pinnistella et saisin kaivettua jotain tapahtumia muistin syovereista.
Viimeviime viikonloppuna olin formal shoppailemas Josien, Joshin ja meidan formaldeittien voimin. Ei me kyl sit loppuen lopuks mitaan shoppailtu kun henkailtiin vaan. Saikahdin ihan hulluna ku huomasin myynnissa olevat joulukoristeet! Siis JOULUKORISTEET. Vahan on jollakin pasmat sekasin nyt: siis kohtahan on kesa! Ette arvaakkaan miten ristiriitaiselta tuntuu kun ulkona alkaa olla paivittain yli 20 astetta (maanantaina oli 27!) ja kaupat on pullollaan muovijoulupukkeja. Jos en jouluu saa taal viettaa niin ainakin on jotain esimakuu siita miten hullunkurista ois. Oon kyl onnellinen et joulun saan olla kotona kinosten keskella, sen verran kovanluokan jouluihminen oon.
Menin Josielle sielt yoks ja himputin hauskaa oli niinku aina. Ei noista kuvista varmaa heti uskois et oli syvalliset keskustelut matkustelusta ja ulkomailla asumisesta. Me siis jaetaan molemmat Josien kans rajaton rakkaus matkusteluun. Musta tuntuu et oon asettunu tanne niin hyvin ja valil tuntuu et en oo vaihtari vaan ihan samanlainen kun muutki. Sit valil joku aina puhkaisee mun pienen kuplan kysymalla mista mun aksentti on ja ma oon silleen, mika aksentti, kunnes jostain kaukaisuudesta lipuu muistikuva Suomesta. Valil tuntuu et oonko joskus oikeesti asunu Suomessa ja onko mulla siella viela elamakin. Mut sit ku tuun kotiin niin tunne on varmasti painvastainen.
Sit senkin oon huomannu, et kun oleilee ulkomailla pidemman ajan niin tajuu, et normaalia elamaa sita taallakin eletaan. Jotenki aina tulee ajateltuu, et jos asun tuolla niin normaali arki ei koskaan tuu vastaan ja elama on pelkastaan helppoo: jos asun Pariisissa niin kopottelen vaan joka paiva menemaan korkkareissa patonki kadessa Eiffel-tornin juurella. Kun matkustaa johonkin niin tulee aina ihailtua kauniita paikkoja ja rakennuksia, mut ihmiset niiden sisalla stressaa ihan samoista asioista kun ma, eika ne ajattele et se oma asuinpaikka on sen kummoisempi.
Sit sitakin puitiin, miten todellinen vaihtarivuosi eroaa niista vaihtarijarjestojen esitelipukkeista. Esitteissa aina kuvataan stereotyyppsia paikkoja ja asioita, mut taa nyt liittyy tuohon edelliseen, et todellinen elama on tosi erilaista. Mut tassa tapauksessa, mun vuosi on ollut paljon parempi kun kaikki maailman esitteet. Niissa ei kerrottu naita asioita joita tuun kokeen ja ymmartaan. Ennenku lahin niin mulla oli myos mielikuva "oikeenlaisesta" vaihtarista, varmasti kaikkien valmennuksien ja blogien takia, mut oon huomannu et ma en vastaa sita kuvaa, vaik aluks ehka yritinki tunkee itteni siihen muottiin joka vastas mun kasityksia. :-D Mut sit aattelin et mita hemmettia, ma koen tan itteni nakoisena ja silla tiella oon pysyny. :-D
Ja sitten viela kun ihmiset on kyselly niiden eroavaisuuksien peraan, niin tuli yks ihan random mieleen, eli taal kun tiskataan niin monet ei huuhtele saippuaa ollenkaan pois! Eli annetaan pesun jalkeen vaan kuivua.
Vitsi ku pitas organiseerata tata elamaa lahtokuntoon, mut miten se on mahdollista jos tuntuu et ei oo lahos?
Viime viikko oli jannaa aikaa kun osallistuttiin torstaina meidan koulun tanssiluokan kanssa Dance Festiin, joka on vahan niinkun tanssifestivaalit. Tanssi on siis yks mun kouluaineista ja meidan tanssiluokan piti tan jakson aikana valmistella viiden minuutin nykytanssi koreografia joka sit esitettiin torstaina noin 1000 katsojalle. Dance Fest on taalla tosi iso tapahtuma, johon osallistuu monet yla-asteet ja lukiot ympari Canberraa.
Mut itse tunnelmiin. Erityisen janskan paivasta teki se etta me saatiin tanssi valmiiks edellisella viikolla ja ma viela lahjakkaana unohdin menna tiistaina valoharjotuksiin Canberra teatterille, joten olo ei ollu mikaan kaikista varmin :-D Sen lisaks ma olin mukana esittelemassa meidan tanssin (jonka nimeks muuten tuli Mina rakastan sinua!) toisen tyton, Taylorin kans. Kaytannossa tarkottaa sita et puhuin melkein 1000 ihmisen ees, miettikkaahan sita! Jannitti ihan hirveesti mut hyvinhan se sit kuitenki meni. Niinku mun draama ope sano onnistuneen naytoksen jalkeen: "tasta sun taalla olosta onkin kyse, omien rajojen rikkomisesta." Ennen tanne lahtoo en ois ikina lahteny koko hommaan mukaan. Mut siel ma vaan puhuin ja tanssin ja vielapa nautin kaikesta.
Kaikki toisteli ennen Dance Festii "it is going to be so much fun" mantraa kyllastymiseen asti ja aattelin vaan et joo ainahan nailla hauskaa on, mut niinpa vaan loysin itteni paivan jalkeen toistelemassa kaikille "IT WAS SO MUCH FUN!!". Mahtava paiva kaikenkaikkiaan.
Paivaan sisalty paljon oottelemista mut aika meni nopeesti keskustan jattiostarilla hyvassa seurassa. Tunnelmat on niin vaikee laittaa sanoiks mut no, kattokaa nyt vahaiset kuvat kuitenki!
Tassa on terveiset siltojen alle, eiku... Siis tassa on terveiset Aussien koeviikolta. Taa viikko on koeviikko ja mulla oli vaan yks matikan koe jonka huhkin eilen alta pois. En talla kertaa opiskellu yhtaan, on sen verran kiiretta pitany ja muutenki oon aina ollu keski-arvon ylapuolella nii en jaksanu stressata. Mut siis mun nyt pitaa valttamatta julkisesti toitottaa miten erilainen koeviikko on, vaik tiian et oon vaahdonnu tasta aiemminki. Musta tuntuu et verrattuna suomalaisiin, aussi nuoret antaa paljon helpommin periks kokeissa, eika taal oo yhtaa sellast "mita sait nayta nayta" kilpailuhenkee. Naa on tietysti huolissaan koeviikosta ja esseista, mut on taa ihan eri tasoo ku Suomessa. Koe kysymyksien rakenne on sama kun yla-asteella. Ma sain aina Suomessa kamppailla matikan kokeessa ensimmaisen kysymyksen kans mut taal on ihan eri juttu. Kaikki vaan ottaa paljon rennommin. Australian hikaritki on rennompia. Oon erittain huolissani mita mun opiskelusta tulee enaa tan vuoden jalkee, pitas vaan jostain repii motivaatiota. :-D
Mun mielesta ihmiset stressaa liikaa koululla Suomessa, eika ihme kun on niin paljon hommaa. Ja muutenkin tuntuu et se uratykitys alkaa heti kun siirrytaan yla-asteelle ja nyt kun aattelen taaksepain niin ma tuhrasin aikaa ihan hirveesti siihen et aattelin miten musta tulee mahdollisimman menestynyt. Nyt ma aattelen et millaset valinnat tekee musta mahdollisimman onnellisen. Tiian et kuulostaa hirmu kliseiselta mut niin se vaan on :-D Suomen koulusysteemi on musta hyva, mut se stressi tulee ehka urakeskeisyydesta ja siita et liian paljon asiaa yritetaan tunkee liian pieneen aikaan. Tosi monia lukuaineita, esim. historiaa en kuitenkaan ikina lahtis muuttamaan Suomessa. Mut siis joo, naa on siis ihan mun mielipiteita.
Tunnelmia ennen matikan koetta. Lay anto mulle sinisen hermotikkarin ja niinku nakyykin niin olin ihan alyttoman hermona, heh.
Taa viikko taal down underissa on ollu poikkeuksellisen raskas, raskain viikko koko taalla olon aikana. Mutta tallasta elama on, ei auta muu kuin puskee eteenpain. Onneks oon sisukas suomalainen.
Viime viime viikonloppuna olin luistelemas isantaperheen ja niiden kirkko perheryhman kans. Tunsin itteni oikein jaaprinsessaks kun liitelin siel aussien joukossa. On taa janna maa: eka otin aurinkoo ja sen jalkeen menin luistelemaan. Tormasin luistelemas mun koulukaveriin Hannahiin joka tuli viel illal yllatysvierailulle yhen Nathanin kans. Miks yllatysvierailut on nykyaan kuollu oikeesti hei? Yllatysvierailut kunniaan!
Viime lauantaina ihanat Anja ja Christine (sanokaa jos nimet tarvii selvennysta, en aina muista kenesta oon aiemmin selittany ja tuntuu et no kaikkihan tan tyypin nyt tietaa) oli suunnitellu mulle Canberra kierroksen kun en ollu viel nahny monia must-see paikkoja taal. Aamul oli aikainen startti ja lahettiin ajamaan kohti kukkulaa josta nakee koko Canberran. Taal saa ajaa itekseen 17 vuotiaana joten ajeltiin siis keskenamme. Anja ja Christine oli nolona kun riehuin ton lippuni kans, mut lopulta saavutin suuren suosion japsi turistien keskuudessa.
Mistahan nyt alottas ku on taas tapahtunu paljo! Nyt alkaa oikeesti tuntuu et elama taal alkaa asettumaan sille mallille et en oikeesti haluu lahtee! Tai siis tietty haluun naha kaikki rakkaat mut kun tahan elamaan ei sit oo enaa paluuta ja makun tykkaan mun uudesta elamasta taal niin hirmuisesti!! Sydamesta ihan ottaa kun ajattelen taalta lahtoo........ No mut nyt en ajattele sita vaan keskityn tahan hetkeen ja nautin siita et mul on taal viel aikaa kolme ihanaa piiitkaa kuukautta.
Lyhyehkosti, koulujen alkamisen jalkeen oon ollu kahella birthday dinnerilla, tutustunu uusiin ihaniin ihmisiin, saanut roolin koulun naytelmasta, ollut kipeana, tilannu formal mekon (paastaan Josien kans formaliin sen kaverin kautta, ootan tota niinniin paljon!!), saanut palpattaa suomee vahan Pepin kans, soittanu pianoo keskella civicin ostaria, kaynyt ihanalla Fernwoodin kuntosalilla, hurjastellu Josien fillarilla ekaa kertaa varmaa vuoteen (oli niin hassu tunne ja nauratti vaan ihan hirveesti), leiponut bageleita, saanut kehuja enkun parantumisesta, ollu vaihtari barbeques (ystavystyttiin pariisilaisen Camillen kans ja oivoi miten ihana tytto, harmi vaan et se lahtee ens viikol...), tuntenu kevaan tulon luissani jajaja. Noitten tapahtumien joukkoon mahtuu niin monta helmi paivaa ja hetkee joista oon tosi onnellinen ja joitten jalkeen on taas hyva jatkaa eteenpain! :-)
Hihii mulle tulee niin hyva mieli naita kuvia katellessa! Nakojaan mulla ei taal blogis oo enaa mitaan naamarajaakaan itelleni :-D Ainii ja kysymyspostaukseen voi jattaa niita kysymyksia, muuten ei tule sitten vastauspostausta :-)
Ihanat tytot Josie Gemma ja Maddy!!!!
Aussit kuittaa taas hetkeks!
No niin ihmiset, time has come, eli nyt olis siis aika esittaa kaikki hyvat ja hunot kysymyksenne! Antaa tulla, kylla ma kestan!
Tassa siis jatkoo mun plussa ja miinus sarjaan, jossa seuraavaks kasittelen mun lempiaihetta eli ruokaa.
Ruoka:
Naita tuun niin kaipaamaan!
+ Tim tamit.
+ Peanut butter.
+ Vegemite.
+ Barbecue ja kaikki mita se sisaltaa!
+ "Pikkupiirakat", joiden sisalto vaihtelee jauhelihasta kasviksiin.
+ Weet Bix aamiais "murokeksit".
+ Toasted sandwiches. Siis sellases "leipagrillis" paahdetut paahtoleivat jotka on taal lounaal tosi suosittuja.
+ Caramel koalat. Suklaakoaloita, jois on sisalla toffeeta, nammmm.
+ Lounas. Meil ei oo lounas niin saannollinen ja tarkee kun taal. Ma vaan tykkaan siita niin paljon, kun esim. kaupungilla ollessa aletaan lounas aikaan ettii jotai kivaa pikku kuppilaa jossa sit syodaan rauhas.
+ Sweet potato. Se on siis sellanen punainen peruna joka on ah niin hyvaa.
+ Ruokien kans ollaan kekseliaita ja hauskojakin.
+ Jotenki musta tuntuu et avocadot on taal suositumpia, mahan siis rakastan avocadoja nii siks plussaa.
+ Teen juonti. Oon alottanu vihreen teen juomisen!
- Salaatit ei oo taal niin suosittuja kun Suomes.
- Ei oo juustohoylia! :-D
- No sitten se ruisleivan puuttuminen tietysti. Ja niin monia muitakin ruokia on ihan HIRVEE ikava.
- Joskus on vaikee loytaa "raikasta" ruokaa, monissa ruuissa on kastikkeita ja kaiken maailman lisakkeita makua tuomaan. Ja jos haluut ostaa lounaaks tavallisen sampylan juustolla, kurkulla ja tomaatilla nii onnee vaan etsintoihin.
Yleisesti, ruokakulttuuri Australiassa on tosi erilainen vaik taal kaytetaan paljon samoja aineksia ruuanlaitossa, minka takia ei tullu mitaan kauheeta shokkii ruuan suhteen. Se mita ihmiset taal syo vaihtelee perhekohtaisesti, mut me syodaan paljon pastaa, kastikkeita, jauhelihaa, kanaa, lammastakin, "pikkupiirakoita", barbecue tyylista ruokaa... Kalaa ei niin paljoo syoda. Enemman eroa tekee just miten ruoka valmistetaan ja miten se syodaan. Ja kaikki leivonnaiset sun muut on ihan erilaisia kun Suomes.
Oon huomannu et koska Australia on niin multikulttuurinen, taal ei oo omaa tyypillista ruokakulttuurii, vaan vaikutteita tulee joka suunnasta, erityisesti sielta Englannista. Tai ehka se kansainvalisyys just on Australian ruokakulttuurin tyypillisin piirre. Sit toinen asia jonka oon huomannu on perinteisten juhla ruokien puuttuminen. Kun meilla on ne perinteiset joulu -ja paasiasruuat niin nail on sit tosi perhekohtaista mita millonkin syodaan.
Sit ruoka-ajat on kans erilaiset. Eli aamupala, lounas 12-1 aikaan, afternoon tea 4 aikoihin ja sit dinner 7-8 valilla ja se onki sit viimeinen ruoka. Kaikenlaisia snackseja, jotka on aina pakattu kaikenmaailman pikkupusseihin ja nyssykoihin, syodaan aterioiden valissa. Sit tee -ja kahvihetkia on mota kertaa paivas. Taal ei siis oo iltapalaa! Voiko ihania pikku iltapaloja olla nain ikava? Naan vaan verkkokalvollani ne juustolla ja kurkulla paallystetyt ruisleivat ja kaakao mukin aaaaaaaaaaaaaaaaaaah
Ma tykkaan tosi paljon ruuasta Australiassa (no ma nyt kylla tykkaan ihan mista ruuasta tahansa jos siita lahetaan) mut kyl musta silti suomiruoka on parempaa, vaik taa on varmasti pitkalti myos tottumuskysymys. Vaikee silti keksii miinusta aussiruuista! Musta tuntuu et en hirveesti oo lihonu, en ainakaa nayta miltaan tankkerilta, mut onhan tas tosin viel aikaa pulleroitua hehheh :-D
Tassa nyt sitten tosi hyvalaatuinen kuva toasted sandwichista! Tavallista paahtoleipaa, sisalla vegemitea, juustoa ja tomaattia. Miten noin yksinkertainen kombinaatio voi olla niin hyvaaaaaaaa?! Voisin elaa noilla.
