party rockers in the house tonight everybody just have a good time

Huh mika viikonloppu takana, mut kyl oli ryytymisen arvoista! Ihanaa olla 18! Perjantaina alko siis kahen viikon loma ja sita sit juhlistettiin formalissa, eli niissa poikakoulun tanssiaisissa. Olin himputin stressaantunu, kun torstaina mulla ei vielakaan ollu kenkia ja sit kaikki oli epaselvaa miten paasen paikan paalle sun muuta. Torstai-iltana sinkosin kenkakauppaan kaks minuuttia ennen sulkemisaikaa ja ostin ekat nudet korkkarit jotka nain. Rakkaus niihin leimahti sitten myohemmin. Tuli mieleen sellanen suomalaiskuvaus, et suomalaiset on hyvia jarjestelemaan matkaa mut huonoja nauttimaan perilla olosta. No tilannehan oli siis painvastainen mun kohdalla: olin tosi epaorganisoitunut ennen perjantaita, mut nautin taysilla itse tilaisuudesta. Syotiin ja tanssittiin koko ilta ja virallisen tilaisuuden jalkeen mentiin jatkoille, joista lahettiin Josien kans viiden aikoihin aamulla. Miks meil ei oo tallasta rentoo formalia Suomes?   

Lauantaina oli jannittavin paiva pitkiin aikoihin kun lahettiin Canberran yoelamaan! Eka oli siis Katien hauskat yllatys 18-vuotis synttarit ja niiden jalkeen mina, Katie, Katien poikaystava ja kaks muuta tyttoo lahettiin klubbaileen! Kaikille jotka on ihmetelly onks Canberras yoelamaa niin tiedoks, et kylla on! :-D Ja klubeja riittaa. Viime lauantain piti olla "hiljanen" paiva Canberran yos mut jos se oli hiljanen niin mikahan sitten on normaali. Aaaaa meil oli ihan torrrrkeeeen hauskaa! Ei jarkee. En oikeesti oo lahos taalta mihinkaan. Huomatkaa muuten legendaarinen kuva jossa naytan passini ekaa kertaa pokelle.

Eilen Anja ja Christine viel vei mut synttari-illalliselle Floriadeen, eli sellasille kukkafestivaaleille taal Canberras. Siina vaiheessa olin jo aika puhki. Saa ei suosinu, mut tosi kaunista oli! Kukka kuvien lataus meni nii nmonta kertaa feiliks et nyt ei tuu ton enempaa! Ihan hyva ehka, alkaa muuten liikaa muistuttaa aitin blogii...

curls and colours got together

Hitsi kun joskus ei tuu paivitettyy ollenkaan ja joskus iskee tosi kova villitys paivittaa koko ajan! Nyt tulin fiilisteleen tanne viime viikolla koulussa otettuja kuvia ja sitten tietysti mun huomisia 18-vuotis synttareita! Oon oikeesti niin innoissani ja hermona siita et huomenna taytan 18! En voi uskoo, olo ei oo kun 18-vuotiaalla vois kuvitella olevan. Tata on ootettu ja pelatty. Sitten viela jannittaa mita aitin, isin, siskon ja veljen paketista paljastuu. 

Ens viikonloppuna alkaa myos kahen viikon loma, jolloin ois tarkotus ainaki lahtee Melbourneen Josien, Vikin ja Myran kans. Ja perjantaina sit tietysti kovasti ootettu formal! Sit kaikenlaista menoo pukkaa viikonlopuks kun niin monella on synttarit! Niin ja lauantai on erityisen jannitava paiva kun saan tietaa tuleeks musta 10 millin onnellinen omistaja, hehe.

Siitakin pitaa mainita, et meilla oli toissa perjantaina vapaapaiva koulusta kun Canberran kemikaalitehdas rajahti. No okei ei se rajahtany kun tulipalo oli vaan mut rajahtaminen kuulostaa paljon jannittavammalta. :-D Sit oli kaikenlaisia myrkyllisia kaasuja ilmassa. Ja huomenna Canberran opettajat lakkoilee jo toista kertaa, koska ne saa alhaisempaa palkkaa kun tossa viereisessa New South Walesin osavaltiossa. Jee ei tarvii menna kouluun ku vasta 12!

lksjhflkjsdhflkjs

Nyt pitaa ihan pinnistella et saisin kaivettua jotain tapahtumia muistin syovereista.
Viimeviime viikonloppuna olin formal shoppailemas Josien, Joshin ja meidan formaldeittien voimin. Ei me kyl sit loppuen lopuks mitaan shoppailtu kun henkailtiin vaan. Saikahdin ihan hulluna ku huomasin myynnissa olevat joulukoristeet! Siis JOULUKORISTEET. Vahan on jollakin pasmat sekasin nyt: siis kohtahan on kesa! Ette arvaakkaan miten ristiriitaiselta tuntuu kun ulkona alkaa olla paivittain yli 20 astetta (maanantaina oli 27!) ja kaupat on pullollaan muovijoulupukkeja. Jos en jouluu saa taal viettaa niin ainakin on jotain esimakuu siita miten hullunkurista ois. Oon kyl onnellinen et joulun saan olla kotona kinosten keskella, sen verran kovanluokan jouluihminen oon.

Menin Josielle sielt yoks ja himputin hauskaa oli niinku aina. Ei noista kuvista varmaa heti uskois et oli syvalliset keskustelut matkustelusta ja ulkomailla asumisesta. Me siis jaetaan molemmat Josien kans rajaton rakkaus matkusteluun. Musta tuntuu et oon asettunu tanne niin hyvin ja valil tuntuu et en oo vaihtari vaan ihan samanlainen kun muutki. Sit valil joku aina puhkaisee mun pienen kuplan kysymalla mista mun aksentti on ja ma oon silleen, mika aksentti, kunnes jostain kaukaisuudesta lipuu muistikuva Suomesta. Valil tuntuu et oonko joskus oikeesti asunu Suomessa ja onko mulla siella viela elamakin. Mut sit ku tuun kotiin niin tunne on varmasti painvastainen.

Sit senkin oon huomannu, et kun oleilee ulkomailla pidemman ajan niin tajuu, et normaalia elamaa sita taallakin eletaan. Jotenki aina tulee ajateltuu, et jos asun tuolla niin normaali arki ei koskaan tuu vastaan ja elama on pelkastaan helppoo: jos asun Pariisissa niin kopottelen vaan joka paiva menemaan korkkareissa patonki kadessa Eiffel-tornin juurella. Kun matkustaa johonkin niin tulee aina ihailtua kauniita paikkoja ja rakennuksia, mut ihmiset niiden sisalla stressaa ihan samoista asioista kun ma, eika ne ajattele et se oma asuinpaikka on sen kummoisempi.

Sit sitakin puitiin, miten todellinen vaihtarivuosi eroaa niista vaihtarijarjestojen esitelipukkeista. Esitteissa aina kuvataan stereotyyppsia paikkoja ja asioita, mut taa nyt liittyy tuohon edelliseen, et todellinen elama on tosi erilaista. Mut tassa tapauksessa, mun vuosi on ollut paljon parempi kun kaikki maailman esitteet. Niissa ei kerrottu naita asioita joita tuun kokeen ja ymmartaan. Ennenku lahin niin mulla oli myos mielikuva "oikeenlaisesta" vaihtarista, varmasti kaikkien valmennuksien ja blogien takia, mut oon huomannu et ma en vastaa sita kuvaa, vaik aluks ehka yritinki tunkee itteni siihen muottiin joka vastas mun kasityksia. :-D Mut sit aattelin et mita hemmettia, ma koen tan itteni nakoisena ja silla tiella oon pysyny. :-D     

Ja sitten viela kun ihmiset on kyselly niiden eroavaisuuksien peraan, niin tuli yks ihan random mieleen, eli taal kun tiskataan niin monet ei huuhtele saippuaa ollenkaan pois! Eli annetaan pesun jalkeen vaan kuivua.

Vitsi ku pitas organiseerata tata elamaa lahtokuntoon, mut miten se on mahdollista jos tuntuu et ei oo lahos?

it is so much fun

Viime viikko oli jannaa aikaa kun osallistuttiin torstaina meidan koulun tanssiluokan kanssa Dance Festiin, joka on vahan niinkun tanssifestivaalit. Tanssi on siis yks mun kouluaineista ja meidan tanssiluokan piti tan jakson aikana valmistella viiden minuutin nykytanssi koreografia joka sit esitettiin torstaina noin 1000 katsojalle.  Dance Fest on taalla tosi iso tapahtuma, johon osallistuu monet yla-asteet ja lukiot ympari Canberraa.

Mut itse tunnelmiin. Erityisen janskan paivasta teki se etta me saatiin tanssi valmiiks edellisella viikolla ja ma viela lahjakkaana unohdin menna tiistaina valoharjotuksiin Canberra teatterille, joten olo ei ollu mikaan kaikista varmin :-D Sen lisaks ma olin mukana esittelemassa meidan tanssin (jonka nimeks muuten tuli Mina rakastan sinua!) toisen tyton, Taylorin kans. Kaytannossa tarkottaa sita et puhuin melkein 1000 ihmisen ees, miettikkaahan sita! Jannitti ihan hirveesti mut hyvinhan se sit kuitenki meni. Niinku mun draama ope sano onnistuneen naytoksen jalkeen: "tasta sun taalla olosta onkin kyse, omien rajojen rikkomisesta." Ennen tanne lahtoo en ois ikina lahteny koko hommaan mukaan. Mut siel ma vaan puhuin ja tanssin ja vielapa nautin kaikesta.
Kaikki toisteli ennen Dance Festii "it is going to be so much fun" mantraa kyllastymiseen asti ja aattelin vaan et joo ainahan nailla hauskaa on, mut niinpa vaan loysin itteni paivan jalkeen toistelemassa kaikille "IT WAS SO MUCH FUN!!". Mahtava paiva kaikenkaikkiaan.
Paivaan sisalty paljon oottelemista mut aika meni nopeesti keskustan jattiostarilla hyvassa seurassa. Tunnelmat on niin vaikee laittaa sanoiks mut no, kattokaa nyt vahaiset kuvat kuitenki!

 

koeviikkoo

Tassa on terveiset siltojen alle, eiku... Siis tassa on terveiset Aussien koeviikolta. Taa viikko on koeviikko ja mulla oli vaan yks matikan koe jonka huhkin eilen alta pois. En talla kertaa opiskellu yhtaan, on sen verran kiiretta pitany ja muutenki oon aina ollu keski-arvon ylapuolella nii en jaksanu stressata. Mut siis mun nyt pitaa valttamatta julkisesti toitottaa miten erilainen koeviikko on, vaik tiian et oon vaahdonnu tasta aiemminki. Musta tuntuu et verrattuna suomalaisiin, aussi nuoret antaa paljon helpommin periks kokeissa, eika taal oo yhtaa sellast "mita sait nayta nayta" kilpailuhenkee. Naa on tietysti huolissaan koeviikosta ja esseista, mut on taa ihan eri tasoo ku Suomessa. Koe kysymyksien rakenne on sama kun yla-asteella. Ma sain aina Suomessa kamppailla matikan kokeessa ensimmaisen kysymyksen kans mut taal on ihan eri juttu. Kaikki vaan ottaa paljon rennommin. Australian hikaritki on rennompia. Oon erittain huolissani mita mun opiskelusta tulee enaa tan vuoden jalkee, pitas vaan jostain repii motivaatiota. :-D

Mun mielesta ihmiset stressaa liikaa koululla Suomessa, eika ihme kun on niin paljon hommaa. Ja muutenkin tuntuu et se uratykitys alkaa heti kun siirrytaan yla-asteelle ja nyt kun aattelen taaksepain niin ma tuhrasin aikaa ihan hirveesti siihen et aattelin miten musta tulee mahdollisimman menestynyt. Nyt ma aattelen et millaset valinnat tekee musta mahdollisimman onnellisen. Tiian et kuulostaa hirmu kliseiselta mut niin se vaan on :-D Suomen koulusysteemi on musta hyva, mut se stressi tulee ehka urakeskeisyydesta ja siita et liian paljon asiaa yritetaan tunkee liian pieneen aikaan. Tosi monia lukuaineita, esim. historiaa en kuitenkaan ikina lahtis muuttamaan Suomessa. Mut siis joo, naa on siis ihan mun mielipiteita.

Tunnelmia ennen matikan koetta. Lay anto mulle sinisen hermotikkarin ja niinku nakyykin niin olin ihan alyttoman hermona, heh.

Canberra tour

Taa viikko taal down underissa on ollu poikkeuksellisen raskas, raskain viikko koko taalla olon aikana. Mutta tallasta elama on, ei auta muu kuin puskee eteenpain. Onneks oon sisukas suomalainen.

Viime viime viikonloppuna olin luistelemas isantaperheen ja niiden kirkko perheryhman kans. Tunsin itteni oikein jaaprinsessaks kun liitelin siel aussien joukossa. On taa janna maa: eka otin aurinkoo ja sen jalkeen menin luistelemaan. Tormasin luistelemas mun koulukaveriin Hannahiin joka tuli viel illal yllatysvierailulle yhen Nathanin kans. Miks yllatysvierailut on nykyaan kuollu oikeesti hei? Yllatysvierailut kunniaan!

Viime lauantaina ihanat Anja ja Christine (sanokaa jos nimet tarvii selvennysta, en aina muista kenesta oon aiemmin selittany ja tuntuu et no kaikkihan tan tyypin nyt tietaa) oli suunnitellu mulle Canberra kierroksen kun en ollu viel nahny monia must-see paikkoja taal. Aamul oli aikainen startti ja lahettiin ajamaan kohti kukkulaa josta nakee koko Canberran. Taal saa ajaa itekseen 17 vuotiaana joten ajeltiin siis keskenamme. Anja ja Christine oli nolona kun riehuin ton lippuni kans, mut lopulta saavutin suuren suosion japsi turistien keskuudessa.

Seuraava kohde oli vanha ja uusi parlamenttitalo. Kaveltiin sinne sun tanne ympariinsa ja oli niin kuuma kevatpaiva. Eika ollu ees virallisesti kevat! Melkein paahduin kuoliaaks farkkulegginseissa. Sisalle mentaessa oli kaikki turvatarkastukset sun muut. Paatin olla ihan hiljaa kun tuli koko ajan kaikkia pommivitseja mieleen... Keskityttiin olennaiseen parlamenttitalolla eli tietenkin loytamaan Julia Gillard mut ei sit onnistuttu. Se siis ihan oikeesti oli siel, miettikaa et oon ollu samas rakennukses samaan aikaan Julia Gillardin kanssa, ehka jopa hengittanyt samaa ilmaa sen kanssa. Aattelin et ois voinu vetaa "oon vaihto-oppilas Suomesta, oisko mitaan mahdollisuutta tavata Julia Gillard" kortin mut en sitte. Oisko pitany? 

Paivan kohokohta eli lounas nautittiin Australian kansallismuseossa. No oli se museokin tosi jees, siel oli asiaa laidasta laitaan mut ite loysin aboriginaali osion kiinnostavimpana. Harmi vaan et se oli viimesena ku siina vaiheessa jalat veteli viimesiaan.  

Ihmeen paljo pelkastaan noihin suttaantu aikaa ja sit kun aurinko viel paisto ihanasti, mentiin civicin jarven rannalle nauttiin lammosta ja jaateloista. Lopuks ajettiin Christinen luo ja syotiin sen aidin synttarikakku. Sanoisin etta paiva oli hyvin nautinnollinen.

Miks mun pitaa taalta lahtee? Too much to do, too much to see, too much to experience.